Historiaa
Insinöörikoulutuksen alkuvaiheet Tampereella
Suomi on pieni maa, mutta siitä huolimatta sillä on pitkät perinteet korkeakoulukulttuurissa. Tampereen teknillinen opisto
perustettiin vuonna 1912, ja ensimmäiset opiskelijat saivat opetusta koneenrakennuksen, sähkötekniikan, huoneenrakennuksen ja tehdasteollisuuden osastoilla. Paperiteollisuus oli yksi tehdasteollisuuden alaosastoista, ja
paperilla on pitkät perinteet Tampereella, sillä Suomen ensimmäinen paperitehdaskin perustettiin Tampereelle vuonna 1783 Abraham Häggmanin toimesta.
1960-luvulla Suomessa elettiin teollisuuden ja talouden kasvun aikaa, ja osaajille, erityisesti insinööreille, alkoi olla pulaa. Paperiteollisuus oli osa tätä kasvua, ja paperitekniikan osaavia insinöörejä tarvittiin enemmissä määrin. 60-luvulla
perustettiin lisää teknillisiä opistoja ympäri Suomea, ja tietotekniikan mullistukset lisäsivät tarvetta tietoteknisten taitojen omaksumiselle.
Kasvuvauhti hidastui 1970-luvun loppupuolella työttömyyden myötä, mutta 1980-luvun aikana tilanne kohentui ja koulutusmäärät tuplaantuivat. Vuonna 1991 aloitettiin ammattikorkeakoulukokeilu, ja Tampereelta valmistui insinöörejä
sekä teknillisen opiston että ammattikorkean puolelta.
Paperista biotuotteisiin: Alan muutos
Teknillisen oppilaitoksen aikana elettiin paperin ja sellun valtakautta. Vuonna 1994 Teknillisen oppilaitospuolen prosessiosastoon kuuluivat prosessi-, laboratorio- ja paperitekniikka. Ammattikorkeakoulukokeilun myötä oli mahdollista valita ammattikorkean prosessitekniikan koulutusohjelma, joka sisälsi prosessi-, puunjalostus-, laboratorio- sekä ympäristötekniikan suuntautumisvaihtoehdot.
Ammattikorkeakoulumalliin siirtymisen jälkeen opiskelijat pystyivät valitsemaan muun muassa paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikan suuntautumisten välillä. Nykyään koko koulutusohjelma tunnetaan biotuote- ja prosessitekniikan linjana.
Tämä muutos on ollut vastaus paperin ja kartongin kysynnän muutokseen. Paperituotteiden kulutus on digitalisaation
myötä vähentynyt, kun taas kartongin kysyntä kasvaa nettimyynnin kasvun myötä.
Nykyinen koulutusohjelma panostaa tulevaisuuteen. Koulutuksessa tutustutaan uusiutuvista raaka-aineista valmistettuihin uusiin tuotteisiin, niiden valmistusmenetelmiin ja sivuvirtojen jatkojalostukseen. Prosessi- ja
kemiantekniikan osaaminen on olennainen osa koulutusta, sillä ne menevät aina käsi kädessä biotuotetekniikan osaamistarpeiden kanssa. Kansainvälisyys on myös olennainen osa koulutusohjelmaa.
Tampereen paperi-insinöörien yhteisöllisyys
Ennen 90-lukua elettiin paperiteollisuuden kulta-aikaa. Tehtaiden lisäksi myös opistojen laboratorioihin ja opetusmenetelmiin tehtiin uudistuksia ja investointeja, joiden myötä uusia osaajia pystyttiin kouluttamaan paremmin.
Opiskelijoiden perustamia kerhoja ja kiltoja alkoi ilmestyä vastaamaan nuorten kasvavaan yhteisöllisyyden tarpeeseen ja opiskelijoiden etujen ajamiseen.
Paperitekniikan opiskelijat kokoontuivat yhteen ja muodostivat Tampereelle Paperiteollisuuskerhon. Kerho sai alkunsa vuonna 1963. Kerholla on hallussaan dokumentteja tuolta ajalta, jotka viittaavat paperiteollisuuden opintosuunnan
opiskelijoiden halunneen luoda yhteisöllisyyttä keskenään ja parantaa suhteita yrityksiin.
Dokumenttien joukosta löytyy sopimuksia tanssimusiikkiyhtyeiden kanssa, joita on palkattu soittamaan Paperiteollisuuskerhon järjestämissä lauluilloissa ja tanssiaisissa. Kerho on järjestänyt ekskursioita, ja ekskursiorahastoon
on käytetty tanssiaisten tuloja. Jossain kohtaa Paperiteollisuuskerhon toiminta hiipui, ja 1990-luvun alussa toimintaa lähdettiin jälleen elvyttämään.
Paperikerhon elvytys ja uusi alku
Paperikerhon toiminta hiipui lähes olemattomaksi 1990-luvun alussa. Vuodet 91-92 ovat tärkeitä kerhon toiminnalle, sillä tällöin kerho aktivoitiin uudestaan ja toiminta on pysynyt tähän päivään saakka keskeytymättömänä.
Syksyllä 1990 opiskelunsa aloittanut Jari Hellstén kävi kesätyönsä Rauman paperitehtaalla ja tutustui Aalto-yliopiston Puunjalostajakillan jäseniin. Puujiikoolaisilla oli hallussaan pokaali nimeltään Krapularisaattori, josta ollaan kisailtu Tampereen ja Otaniemen paperiosaajien välillä. Yhteisestä toiminnasta kiinnostuneina järjestettiinkin yhteinen jalkapallopeli Tampereen paperiopiskelijoiden ja Puujiikoon välillä Krapularisaattoria aktivoiden.
Jari sai kerättyä luokaltaan porukan kasaan, ja marraskuussa 1991 pidettiin Paperikerhon perustamiskokous ja toiminta alkoi jälleen. Nimen muutos Paperiteollisuuskerhosta Paperikerhoksi saattoi tapahtua jo ennen 90-lukua. Kerholle alettiin samantien keksiä toimintaa, ja tuohon aikaan etenkin urheilu ja lauluillat olivat suosittuja.
Paperikerho itsenäisenä ainejärjestönä
Vuonna 1997 käytiin kovaa vääntöä ainejärjestöistä ja niiden roolista Tampereen ammattikorkeassa. Opiskelijakunta Tamko rummutti kaikkien koulun järjestöjen ja kerhojen liittymistä heidän alayhdistyksikseen, ja tämä aiheutti huomattavaa vastustusta paperipuolen ja Paperikerhon keskuudessa.
Paperikerholla oli jo tuohon aikaan runsaasti aktiviteetteja ja TAMK:n mittapuulla huomattavan pitkät perinteet, eikä näitä haluttu heittää hukkaan. Kaiken tämän takana oli myös henkilökohtaisia erimielisyyksiä. Lopputuloksena oli lähes totaalinen välirikko Tamkon kanssa, kun Paperikerho lähti kulkemaan omaa polkuaan rekisteröitynä yhdistyksenä.
Tänäkin päivänä Paperikerho on koulun ainoa varsinainen ja itsenäinen ainejärjestö, joka ei kuulu opiskelijakuntaan ja jonka toiminta on täysin muista riippumatonta. Tämä tuo tietysti toimintaan omat velvollisuutensa ja hyvät sekä huonot puolet. Paperikerholla on hyvät välit omaan koulutusohjelmaan ja koko Tampereen Ammattikorkeaan. Koulutuspäällikkö sekä opettavat lehtorit ja muu henkilökunta ovat aina suhtautuneet kerhon toimintaan lämpimästi.